Kaksi viimeistä vuoden kuukautta on kulunut osin lomaillen: viikko syyslomalla ja viikko sairaslomalla. Loput puolikuntoisena yskässä. Työntäyteisessä arjessa ei ole ehtinyt paljon näiden opetus-, oppimis-, virtuaali-, verkko ja tietotekniikka-asioiden pariin pysähtyä raapustelemaan.

Edellispäivänä iski kuitenkin kutina. Haluan jarruttaa myös verkko-opettajarintamalla joulua kohden ja kirjoitella muutaman sanan joulukuussa. Nyt sitten kirjoittelen.

Sano reilusti vaan verkko-opetus ja verkko-oppiminen!

Edellisen otsikon verkko-yhdyssanoilla puhutaan (tai ainakin minä haluan puhua) ilmiöstä, jossa käytetään tietokonetta, tietoverkkoa, tietoverkon oppimateriaalia ja tietoverkon suomia kommunikaatiomahdollisuuksia opiskelussa ja oppimisessa. Sana verkko sanan opetus tai oppiminen yhteydessä kuvaa mistä on kysymys. En ole mikään virtuaalinen opettaja, olen ihan oikea opettaja. "Saarnani", ohjeeni, tietoni ja ohjaukseni on opetuksen alueeseen kuuluvaa. Verkko-opetusta se on silloin, kun teen sitä verkossa, joko online tai aikaan ja paikkaan sitomatta. Jos on verkko-opetusta on  myös verkossa tapahtuvaa oppimista.

Kaikki ei kuitenkaan tapahdu verkossa. Jos tietokone on kiinni, niin silloin oppimisen yhteydessä en puhu verkko-opiskelusta. Kuitenkin esim. projektiopiskelu ja harjoittelut ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkekouluissa hyödyntävät ja liittävät toimintatapaa myös verkko-opertuksen työvälineitä ja toimintamalleja. Eli verkko-opetus ja oppiminen on myös jonkin muun menetelmän rinnalla tai sisällä tapahtuvaa toimintaa.

E-tyylillä kohtia uusia mahdollisuuksia

Kaikki opetus vaatii monimuotoisuutta ja joustavuutta. Niin myös verkko-opetus. Omassa toimintaympäristössäni on tultu tilanteeseen, jossa verkossa tapahtuva tekstipohjainen lukeminen, kirjoittaminen ja keskustelu alkaa olla koettu ja hyvin käytäntöön jalkautunutta toimintaa. 

Ainakin omassa verkko-opettajana kehittymisessä olen tullut tilanteeseen, jossa vuoden 2009 loppuun mennessä oma verkko-opetukseni on muututtava selkeästi valokuvaa, videokuvaa, ääntä ja verkko-ohjausta hyödyntäväksi. Näihin asioihin olen omien kokeilujeni ja tämän vuoden koulutusten kautta saanut jo sellaiset valmiudet, että on henkistä laiskuuttaa olla siirtymättä puheista tekoihin. Joitain demonomaisia kokeiluja näillä välineillä olen jo tehnytkin. Kokemukset niistä ovat olleet rohkaisevia.

Toinen minua askarruttava asia on  nk. 100% verkkokurssi. Eli aivan varmasti opintojakso voi olla sataprosenttista verkko-opetusta ja oppimista. Kyse on vain oikeista välineistä ja omasta mielikuvituksettomuudesta. Ilman nk. 100% verkkokurssin visiota tai missiota verkko-opetuksen kehittäminen, uusien välineiden käyttöönotto ja uusien toimintamallien innovointi näyttää jäävän puolitiehen. Korvataan vaan edelleen osa perinteisestä opetuksesta kymmenen vuoden aikana omaksutuilla tekstipohjaisen verkko-opetuksen välineillä.

Eli vuoden 2009 verkko-opettajan lupaukset. Vien edelleen omalta osaltani verkko-opettajuuden ilosanomaa eteenpäin. Vuonna 2009 verkko-opetukseeni arkeen tulee askel askeleelta lisää videota, kuvamateriaalia, äänitteitä ja verkko-ohjausta.

Sosiaalinen media on myös minun juttuni. Minusta sosiaalinen media on kuitenkin teknisesti "helppo pala kakkua", jota olen itse harrastanut perinteisillä verkkosivuillani jo 10 vuotta. Nyt on vaan nämä uudet välineet. Sosiaalisesta mediasta puhutaan paljon ja paljon asian pappeja ja papittaria on liikkeellä. Sosiaalinen media on paitsi väline, se on ennen kaikkea asenne. Minusta tuntuu, että oman tiedon, ajatusten ja osaamisen jakaminen, jalostaminen, itsensä likoon laittamisesta on paljon helpompaa käsitteellisellä tasolla kuin käytännössä. Teknisten mahdottomuuksien taakse ei meidän kenenkään tarvitse enää vuonna 2008 piiloutua.