Tuo vaellus verkko-opettajien "Mekkaan" - Hämeenlinnan ITK2008 tapahtumaan - tuli sitten tehtyä viidennen kerran 17-18.4.2008. Aina kun "uskovaiset" kokoontuvat, tarttuu siinä oman uskonvahvistuksen lisäksi vääjäämättä jotain vähemmän tärkeää tai jopa erittäinkin tärkeää asiaakin "takkiin".
Mietin palattuani mitä opein ja missä uskoni vahvistui? Teemoina nostan esiin kolme: 1) Mobiilioppiminen on valmista käyttöön, 2) Virtuaalimaailmassa oppiminen kiihottaa ihmisten mielen, mutta sillä saattaa olla ihan oikeat mahdollisuutensakin! ja 3) "Älä odota "Guruja" vaan päätä itse mitä on verkko-oppimisen ja opetuksen hyötykäyttö".
Mobiilioppiminen on valmista käyttöön! Oppimisympäristöjen kehittäjät, mm. Optiman Discendum ja Moodle yhteisö ovat jo kehittäneet (Discendum) tai kehittämässä omat mobiilioppimista tukevat työkalunsa oppimisympäristöihinsä. Mobiililaitteita, tekstiviestejä ja gprs yhteyttä on pilotoitu ja otettu tuotantokäyttöönkin toisen asteen näyttötutkintojen ja ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan harjoittelun ohjauksen yhteydessä. Opiskelijoiden ja opettajien kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja esim. kännykän tietoliikennekustannukset on saatu puristettua hyvin pieniksi. Omana johtopäätöksenä sanoisin, että nykynuoriso olisi hyvin valmis mobiililaitteella tapahtuvaan online (tai melkein mm. tekstarilla) oppimispäiväkirjan päivittämiseen. Lisäksi omaan puhelimeen saatu "herätekysymys" saattaisi nimenomaan aktivoida opiskelijan havintoja tai jopa suunnata tekemistä oppimistavoitteiden suuntaan. Lisäksi esim. edustamallani sosiaali- ja terveysalalla työelämässä tietotekniikkaa pyritään nyt ja tulevaisuudessa hyödyntämään niin, että tietojen tallentaminen esim. suoraan tilanteessa tai tilanteesta on mahdollista. Kyllä minua itseäni viehättäisi ajatus että voisin lukea esim. opiskelijan oppimispäiväkirjamuistiinpanoja vaihtoehtoisesti oppimisympäristöstä tai joskus online kännykästäni. Tuo online tai sanoisinko "päivässä" tietoisuus opiskelijan kuulumisista avaisi myös täsmäohjaukseen merkittäviä mahdollisuuksia.
Virtuaalimaailmassa oppiminen kiihottaa ihmisten mielen, mutta sillä saattaa olla ihan oikeat mahdollisuutensakin! Tuo virtuaalimaailma, josta minulla ei ole käytännön kokemuksia, on noussut tajuntaani muutamien viikkojen aikana. Turun Sanomien artikkelin herättämän uteliaisuuteni sai polttoainetta ja faktaa ympärilleen kuunnellessani Kimi Holmbergin esitystä Second Lifesta ja sen kaltaisten välineiden mahdollisista opetuksen käyttötarkoituksista ja -mahdollisuuksista. Holbergin esityksen kautta tajusin kuinka huonosti esim. itse vielä hyödynnän visuaalisen median mahdollisuuksia. Meillä on jo nyt käytössä karttapalvelut, joihin voisimme lisätä kuvia, tekstejä ja linkkejä. Oman oppilaitoksen oppimisympäristö mahdollistaa kuviin upotettujen linkkien ja tekstien käytön. Video, kuva, teksti ja karttapalvelut voisivat esim. olla esim. yhteiskunnallisten palvelujärjestelmien opetuksessa erittäin motivoiva ja innostavakin oppimisen suola. Eli hyppäys tekstipohjaisuudesta visuaalisen ja tekstuaalisen yhdistämiseen on kaikkien ulottuvilla, mutta jostain syystä helpon tien valinta ei tule aina mieleen. Omalla kohdallani uskon, että tuon edellä mainitun sanoisinko LVW - "Lisy (Light and Easy") Virtual World" kehittely omaan opetukseen tullee olemaan yksi lukuvuoden 2008-2009 mielenkiintoisista puuhista.
No sitten takaisin vielä tuohon SL maailmaan. Holmbergin esitys ja erään verkko-opettaja ystäväni kokemukset Second Life maailmassa seikkailemisesta saivat minut vakuuttumaan tälläisten "vuonna 2008 oikeiden" virtuaalimaailmoidenkin käyttökelpoisuudesta. Esim. useiden käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteellisten teemojen ja osaamisen yhteydessä ei ole mahdollista tehdä tai aikaansaada laboratorio-oppimista tai laboratorio-olosuhteita. Sen sijaan avattarien ja virtuaalisten lähiöiden ja lähiökotien kehittelyn kautta voitaisiin saada oppimisympäristöjä mm. poliisin, sosiaalityöntekijän tai perhetyöntekijän työn opiskeluun. Vau. ITK2008 paper: SecondLife:sta ja FaceBook:sta.
"Älä odota "Guruja" vaan päätä itse mitä on verkko-oppimisen ja opetuksen hyötykäyttö". Tähän asiaan sain vahvistusta myös näiltä ITK päiviltä. Takkiin tarttuua paljon. Paljon on puhujia samoista asiasta ja eri näkökulmista. Miten sovellat tietoa ja oppia omassa oppilaitoksessasi, omassa aineessasi, omanlaisilla opiskelijoillasi ja omassa oppimisympäristössä ja teknisessä maailmassasi vastaukset on löydettävä itse uskaltamalla kokeilla aivan jotain uutta tai muilta kuultua ja lainattua.
Tähän pysähdyin ihan konkreettisesti mm. kuunnellessani toisen turkulaisen verkko-opettajan alustusta aiheesta Adobe Connect Pron käytöstä. Satun esityksen lopuksi visualisoima leikkimielinen idea oli käyttää neuvottelujärjestelmän webcameramahdollisuutta meikkipeilinä :). Verkko-opettajan mielestä alustajan rohkeudesta kertoi tämänkaltainen tarttuminen kokemukseni mukaan naisille erittäin pyhään toimitukseen. ITK2008 paper: 10 Tapaa käyttää verkkoneuvottelua.
Muuta ITK2008 päiviltä: Teemaseminaarit Foorumit ITK Blogit
Osallistuin tässä juuri äsken opiskelijoiden verkkokeskusteluun palautteen antajana. Verkkokeskustelussa opiskelijat hakivat tietoa ja alustivat/opettivat toisilleen asioita, jotka opettaja oli tässä kohtaa määritellyt keskeisiksi ja selvittämisen arvoisiksi. Opiskelijoiden piti myös kommentoida tai tarkentaa yhden opiskelijan alustusta.
Opiskelijavastaukset olivat lähes poikkeuksetta oikein hyviä. Monen vastauksen kohdalla minulla oli mahdollisuus esim. nousseiden pohdintojen ja mietteiden kautta ohjata oman kokemukseni ja tietojeni kautta opiskelijoita lisätietojen pariin esim. suoraan verkko-oppimisympäristön keskusteluviestiin lisätyn linkin kautta. Toisaalta saatoin myös korjata tai täsmentää ja välillä vähän jäsentääkin asioita.
Kaikki tälläinen ison porukan keskuudessa kaikkien tasapuoliseen osallistumiseen perustuva keskustelu ei ole koskaan lähiopetuksessa mahdollista (jos joku toisin väittää, kutsun hänet lähiopetustunnilleni antamaan näytteen siitä!). Lähiopetuksessa ratkaisee nopeus ja ryhmän roolit, miten ja kuka lyhyessä tuokiossa asiansa ehtii ja saa esitettyä. Yleensä toiset ovat myös nopeampia asioiden suhteen, saattaapi myös eri lähiopetustilanteeseen osallistuvien vireytilassakin olla variaatiota.
En nyt väitä etteikö edellä mainittuja tilanne- ja ryhmädynamiikkaan liityviä asioita olisi ollenkaan läsnä verkko-oppimisessa. Näen kuitenkin, että aikaan ja paikkaan sitoutumaton ajatuksenjuoksu ja ryhmädynaamisille ilmiöille immuunimpi toimintaympäristö ja non-verbaalisen vuorovaikutuksen niukkuus antavat siksi myös aivan uusia mahdollisuuksia oppimiselle ja ohjaamiselle verkko-opiskelussa.
Kyseinen mantra on tuttu vanhemman sukupolven suusta, ihmisiltä joilla ei ole tai on hyvin vähän kokemusta tietotekniikasta ja verkossa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Myös ihmiset jotka hallitsevat ympäristöä non-verbaalisesti suvereenisti, joskus jopa narsistisestikin, saattavat kaivata muiden silmien paloa suuresti. Lähiöpubin pimeässä nurkkapöydässä tiistai-aamuna istunut, jo 5 tuoppia kumonnut 38 vuotias eläkeläinen ihmetteli samanhenkisessä seurassa myös samaa. "Miksi muut ihmiset eivät enää uskalla kohdata toisiaa silmästä silmään". Mietihän näitä!
