Olen tässä aika ajoin pysähtynyt pähkäilemään, miksi perinteisen opettajan on vaikea siirtyä "verkko-opettajaksi"? Tietysti on kysymys teknisistä valmiuksista ja asenteellisista esteistä ja haasteista. Näiden kahden asian lisäksi on olemassa kuitenkin paljon vielä ratkaisevampikin haaste. Verkko-opetuksen toteuttaminen vaatii totaalista oman "lähiopetusmaailmaan" (huom. ei tarkoita luento-opetusta, vaan ylipäätään aikaan ja paikkaan sidottua opetusta) toimintatavan muuttamista. Opettaja joutuu miettimään oman opetuksensa joustavoittamisen rinnalla opiskelun joustavuuteen liittyvät asiat opiskelijan näkökulmasta uusiksi.

Mitä ovat sitten nuo toiminnan muutosta vaativat asiat.

1) Opettajan tulee hahmottaa myös opiskelijan opiskeluprosessin reunaehdot ja mahdollisuudet. Esim. opettaja joutuu tehtäviä ja verkossa tapahtuvaa vuorovaikuitusta suunnitellessaan miettiä oma ohjauksensa ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen ajalliset reunaehdot

2) Opiskelijan ohjausjärjestelmä tulee olla suunniteltu. Opiskelijaa ei voi ohjata verkko-opiskelussa kovin pitkää lähiopetustyylillä "hei muistakaa sitten, että....","sitten vielä olisi...", "ai niin, olin aivan unohtaa". Verkossa ohjaus koostuu oppimisen ja ongelmissa ohjauksen lisäksi opiskeluprosessin ohjaamisesta kirjallisilla ja/tai suullisin ohjein. Jos verkko-opetus ei sisällä lähiopetusta, täytyy tuo suullinen ohjaus toteuttaa verkko-ohjauksen välineitä (keskustelualueet, mese, skype, connect pro, jne) apuna käyttäen.

3) Oppimateriaalien ja oppisisältöjen tulee olla suunniteltu ajoissa. Joskus tänäkin päivänä vielä kuulee opettajien aloittavan seuraavan päivän opetuksensa suunnittelun kovin myöhään, joskus jopa viimeisenä iltana. Tälläistä mahdollisuutta "opettajakeskeiseen ajankäytön seuraamiseen" ei ole verkko-opiskelussa. Uskonkin, että tämä opetukseen liittyvän suunnittelusyklin ja oman ajankäytön hallintaan liityyvät haasteet ovat ehkä niitä suurimpiä käytännön kysymyksiä verkko-opetuksen toteuttamisen kohdalla.