Miksi toimia verkossa ?  Siksi, että ilman verkkosivua, verkkoa ja tietoverkostoitumista kaikki mielenkiintoinen, motivoiva (ehkä joskus tärkeäkin), yksin ja yhdessä tekeminen  jäisi tekemättä. Odottaisin onneani ainoastaan perinteisellä työhuoneellani. Ja kun en siellä olisi, onni koputtelisi turhaan ovella. Jokainen meistä arvostaa rikasta elämää. Ja onneksi sitä rikkautta on hyvin monenlaista.

Työntekoako? Työpaikalla voi olla. Työtä tehdään tekemällä. Muuallakin.

Näen, että tilanne on aikalailla sama opiskelijoiden ja opetustyönkin kanssa. Eräs jo eläkeikää lähestyvä varsinais-suomalainen toisen asteen rehtori käytti 1990-luvun lopulla hienosti kriittistä sanontaa - "luokan kanssa hengaaminen". Sanoihin sisältyy oman tulkintani mukaan monia kriittisiä huomautuksia perinteisempää ryhmän kanssa luokassa tapahtuvaa opetustapaa kohtaan (kirjoittajan välihuomautus: en missään tapauksessa vastusta lähiopetusta tai luokan edessä opettajamaisesti puhumista, joskus ihan oikeasti nautin siitäkin kovasti).

Summa summaarum, mitä sitten oman tulkintani mukaan sisältää tämän rehtorin sanat "luokan kanssa hengaaminen":

• Opettaja ei toimi tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti, vaan hetken ja tilanteen viemänä!
• Opettajan rooli oppimisen johtajana ja oppimisprosessin edistäjänä on hämärtynyt!
• Hengatessa tunnelma ja ilmapiiri on kovinkin hyvä, ilman kovin suurta murhetta tuloksellisuudesta

Näitä muutamia, täysin subjektiivisia tulkintoja vanhan ja monella tapaa viisankin miehen kiteytyksestä lukiessa jollakin saattaa nousta ns."karvat pystyyn". Täytyy kuitenkin sanoa, että omalle uralleni nuo kolme sanaa jäivät lähtemättömästi mieleen. Palaankin niitä mielessäni aina aika ajoin puntaroimaan.

Vielä hengaamisesta. En väitä, etteikö joskus tarvita myös tilanteita, joissa korostuu epämuodollinen vuorovaikutus jne opiskelijoiden kanssa (itsekin olen lähdössä ensi viikolla excursiomatkalle opiskelijaryhmän kanssa Tukholmaan). Noihin sanoihin kiteytyy kuitenkin jotain hyvin oleellista ja kuvaavaa viimeisen kymmenen vuoden koulutuspoliittisen ajattelun muutoksesta sekä opistoasteen koulutuksen muuttumisesta ja haasteista siirryttäessä ammattikorkeakouluopetukseen. Joskus oman urani jälkeen en kuitenkaan haluaisi tulla muistetuksia "luokan kanssa hengaajana".