Tässä juuri sen "hokasin".

Olen alkanut oppia ihan oikeasti verkostoissa :)

Minulla on omaan työhöni liittyvä opiskelijaverkosto. Opiskelijat hyödyntävät tietoverkostoitumista, oppimisympäristöjä sekä tuottavat viisaasti laadittujen tehtävien kautta paitsi itselleen myös minulle oppimista. Ennen näin opiskelijan kuuntelun ja kuulin kysymyksen. Nyt näen opiskelijan opiskelun ja kuulen ja näen vastaukset.

Minulla on verkko-opetuksen edistämisen ja tietoteknologian kehittäminen työssä verkosto. Tapaan ihmisiä työkokouksissa, seminaareissa ja verkkoneuvotteluissa. Kirjoitamme esityksiä yhdessä ja erikseen. Sosiaalisen median kautta tutustun muiden samoista asioista kiinnostuneiden ajatuksiin, kerron omista ajatuksistani ja "tietolöydöistäni". Saan kommentteja ja vastakaikua, joka jatkaa omaa ajatuksenjuoksuani ja johtaa myös uusiin tekoihin (esim. uudenlaiset opiskelijan oppimisen tukemisen keinot).

Olen myös viime aikoina löytänyt projektiopiskelun ja yrittäjyyden edistämisen "virtuaalipersoonat" sosiaalisen median kautta. Olen oppinut myös tällä saralla paljon uutta.

Tyhjenevätkö työhuoneet

Oppimisen näkökulmasta luokkahuoneet ovat alkaneet tyhjentyä 1990-luvun alusta alkaen. Entä miten käy työhuoneiden tietoyhteiskunnan työläisen elämässä? En tiedä. Mutta tähän suuntaan olen kirjoittanut omasta verkostoitumisestani pari vuotta sitten ja voisin todeta, että asia pitää aina vain konkreettisemmin paikkansa.

------

Omia ajatuksiani verkostoitumisesta

Miksi toimia verkossa ?
Siksi että ilman verkkosivua, verkkoa ja tietoverkostoitumista kaikki mielenkiintoinen, motivoiva (ehkä joskus tärkeäkin), yksin ja yhdessä tekeminen  jäisi tekemättä. Odottaisin onneani ainoastaan perinteisellä työhuoneellani. Ja kun en siellä olisi, onni koputtelisi turhaan ovella. Jokainen meistä arvostaa rikasta elämää. Ja onneksi sitä rikkautta on hyvin monenlaista.

Työnteko
Työpaikalla voi olla, työtä tehdään tekemällä, muuallakin.

------