Aikaa onkin jo vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksestani. Viikot ovat kuluneet autotallin rakentamisen parissa sekä arkisessa työn aherruksessa. Olen myös ahkerasti lukenut mielenkiintoisia blogeja sekä verkko-opetuksen että muiden omaan opetukseeni liittyvien teemojen liepeiltä. Viisaita sanoja, joista olen oppinut paljon. Mm. Jari Parantainen kirjoittaa värikkäästi mm. yrittäjyyteen ja  innovatiivisuuteen liittyvistä teemoista. Seuraamiani blogeja löydät tämän sivun oikeasta reunasta.

Olen viimeisten viikkojen aikana käsitellyt opiskelijoiden kanssa teemaa sosiaalialan tietohallinto. Opintojakson tenttejä korjatessani pysähdyin miettimään erään tenttikysymyksen kohdalla vastausta, joka on yleisempikin tietotekniikkakeskustelun mantra: Tietokoneella ei ole tunteita. Yleensä tämä koetaan negatiivisena asiana. Käännetäänpä asia kuitenkin toisin päin.

Mikäpä muu asia meitä tänä päivänä keskusteluttakaan niin paljon kuin työyhteisöt ja niiden hyvinvointi? Ongelman taustalla ovat mm. kiire, epäselvät työnkuvat, epäpätevät esimiehet, kateus, riittämättömyyden tunne ja monet muut ihmisen mieltä luonnollisestikin askarruttavat asiat.

Mutta mitä tekee tietokone? Tietokone on työntekijä, joka toimii täysin sille asetettujen vaatimusten ja odotusten mukaisesti. Tietokoneelle johtamisen ongelmat ovat täysin vieraita. Se ei tarvitse esim. ihmisten johtamista, ikäjohtamista ja tiimijohtamista. Tietokone ei ajaudun pois organisaation perustehtävästä erilaisien työyhteisötason tai meidän oman elämämme tunnemyrskyjen ohjaamana, vaan se toimii loogisesti, tehokkaasti, määrätietoisesti ja tavoitehakuisesti huolimatta rumasta räntäkelistä, pikkujouluista tai vaikka pomon "kettuilusta".

Tietoyhteiskunta onkin luonut tarpeisiinsa lähes täydellisen "orjan", jota ei mikään "halpatyövoima" uhkaa. Alistetussa asemassa oleva tai liian työtaakan uuvuttama ihminen nousee aina jossain vaiheessa kapinaa tai tulee "tuotannontekijänä tiensä päähän". Tietokoneelle asia on aina pelkästään tekninen ja ratkaistavissa oleva kysymys. Tietokoneelle ei makseta työkyvyttömyyseläkettä ja siksi se voidaan koska tahansa korvata toisella ehjällä ja/tai tehokkaammalla tietokoneella.

Kaikki edellinen saattaa kuulostaa jonkin korvissa kovalta ja julmalta ajattelulta. Inhimillisesti paljon julmempaa on jos emme kaikki tee jokapäivästä työtä tietoteknologian kahlitsemiseksi meidän elämämme iloksi ja helpottamiseksi, vaikkapa vain yhdellä elämänkulun sektorilla - opetuksessa ja opiskelussa.

Paljon monimutkaisempi ja inhimilliseen elämään liittyvä kysymys on: Miten ulosmitataan ja jaetaan se hyöty mitä tämän "orjatyövoiman" käytön kautta saavutamme? Saamme me hyödyn lisääntyvänä vapaa-aikana, paraneeko ihmisten elintaso globaalisti vai "syökö joku kurmastani"? Mietinpä tätä. Mieti sinäkin!