Eräs tutkailuni kohteena ollut teema viime kuukausien aikana on ollut oman datan-informaation-tiedon julkaiseminen julkisesti. Samaa asiaa olen pohtinut ajankohtaisen, oman työpaikkani intranetin uudistamisen yhteydessä. Miksi ihmeessä upottaa suurinta osaa tiedosta intranetin suohon, jos sillä ei ole "sisäisen arvoa"?

Mitä sitten ovat nämä "sisäisen arvot", jotka pakottavat tiedon suojelemisesta muilta kuudelta miljardilta. Arvot ja perustelut ovat oikeutettuja, laillisia tai tekosyitä. Pohtikoon kukin mielessään mitä seuraava sekalainen joukkio edustaa:

Tiedon tuottajan "sisäisen arvot"

• Tieto on tiedontuottajalle liiketoimintaa
• Tiedontuottaja vähättelee omaa kokemustaan, näkemystään tai tietoa
• Tiedontuottaja haluaa tiedon pysyvän muilta piilossa, esim. väitöskirja vain omassa, anopin ja kirjaston kirjahyllyssä pölyttymässä
• Tiedontuottaja pelkää tietovarkautta eli että joku käyttää minun tietoani omanaan eikä annan arvoa minulle. (Ps. Mistähän nämä pelot joillekin mahtavat ihan oikeasti tulla? Peiliin katsominen ei edusta ainakaan tieteellistä ja yleistettävää tietoa tässä asiassa). Kokemusta ikävä kyllä on.
• Voisiko tietovarkauden pelon yhteydessä ajatella seuraavasti: Jos päästät tien varressa kukkamaallesi uteliaita ja kukista kiinnostuneita ihmisiä, suurempi osa heistä nauttii niistä, kastelee nuupahtaneita ruusujasi ja nyppii kuivia oksia, tarjoaa omia neuvojaa ja vaihtaa lajikkeita kanssasi. Joku tietty aina voi repiä kukan maastakin ja viedä omaan kukkavaasiinsa keittiönsä pöydälle. Repijä tietty voi istua kahvikupin ääreessä hetken, mutta jää joka tapauksessa yksin odottelemaan "ruusujen" kuolemista".

Tietoon liittyvät "sisäisen arvot"

• Tieto on henkilöä koskevaa (henkilötietolaki)
• Tieto on salaista: a) lainmukaan, b) saatu intiimissä merkityksessä (oma ajatuksellinen määritelmäni)
• Varmaan löytyy tästä ja edellisestä kohdasta paljon muutakin

Miksi sitten itse olen omassa tiedon varastoimisessani ja jakelussa alkanut suosia "6.000.000.000 levikin jakelukanavaa"?

• Ei ole mitään järkeä hukata elämäänsä miettien kriittisesti omien ajatustensa, kokemustensa tai tietonsa merkitystä, käyttökelpoisuutta tai segmentointia muiden kannalta. En minä tiedä edes työpaikalla - ihan oikeasti - kuka loppupeleissä minua oikein syvällisesti kuuntelee? Usein se kollega on väsynyt ja kiireinen, ettei se ehdi edes fyysisesti olla kuuntelevinaan.
• Hyödyn avoimesta jakamisesta varmasti paljon enemmän kuin "neulan etsimisestä heinäsuovasta" - "Hei hei, herra ex, kiinnostaisiko kuulla tästä, oletko lukenut tätä, jne.?". Eli mistä minä tiedän kenelle minun tietoni on kaikkein tärkeintä ja kenellä on eniten takaisin annettavaa tietoni jakamisesta? En mistään!

Eli filosofiani, tänään kauniin aurinkoisena maaliskuun lauantaiaamuna, on: "Toimi tietosi kanssa mielummin puutarhurina tai puutarhurin apulaisena kuin yksinään kukkaa kasvattavana. Ja älä kuitenkaan milloinkaan - omenavarkaan."