Verkko-oppimisen yhteydessä usein mietitään mitä puuttuu verrattuna "luento- ja lähiopetusmaailmaan". Puheessa korostetaan, että lähiopetuskohtaamisessa tapahtuu jotain sellaista ainutlaatuisen arvokasta ja ainutlaatuista, mitä verkko-opiskelussa ei ole mahdollista saavuttaa. Ilmeisesti tällöin puhutaan mm. non-verbaalisesta maailmasta, jonka on joskus määritelty kattavan meillä esim. 70 % kokonaisviestinnästämme.

Olen pyörinyt tässä viimeisen vuoden aikana erilaisessa sosiaalisessa mediassa sekä huvikseni että tavoitteellisesti oppiakseni. Näillä retkillä ja vuorovaikutustilanteissa olen alkanut miettiä non-verbaalisen käsitettä ja merkitystä vuoden 2009 maailmassa.

Mitä se kaikki entinen non-verbaali on sisältänyt? Tulkintoja ilmeista, katseita, vartalon asentoja, jne. Sosiaalinen media on tuonut kuitenkin aivan uusia elementtejä meidän tulkittavaksemme. Itse liitän nämä asiat myös tuonne non-verbaaliin maailmaan.

Esim. Facebookin sovellusten, kommentointien ja ystäväpiirien perusteella alan tulkita ihmistä, tiedostamatta tai tiedostetusti. Kun sitten tapaamme "In First Life", tämä kaikki lisäinformaatio on vaikuttamassa omiin tulkintoihini värittäen omaa non-verbaalisen viestinnän kenttää ja siihen liittyviä tulkintoja.

Jos taas lähiopetusta perustellaan non-verbaaliseen maailmaan liittyvien tunne-elämysten, innostamisen ja motivaation lähteenä, ei meidän ole kovinkaan vaikea löytää sähköisestä maailmasta monia esimerkkejä elämyksellisyydestä.

Minusta non-verbaalisuus on nyt erittäin kovassa murroksessa tässä globaalissa internetin ja sähköisen viestinnän maailmassa.

Tässä vielä pari hyvin erilaista non-verbaliikkaa tihkuvaa elämystä: 1 ja 2.