Kirjoitus Sometu Blogistani:

http://www.sometu.fi/profiles/blogs/vanhan-tyoen-kaesitys

----------------------------

Aloin tuossa miettiä kerran, millaiset ihmiset puhuvat nykyaikaisen ICT:n yhteydessä "tietokoneen vieressä istumisesta" tai Facebookin kohdalla "Minua ei nyt kiinnosta, jos joku on juonut teetä Brysselissä"!

Vastaus tähän saattaa löytyä vanhasta ja uudesta työstä ja työn merkityksestä ihmisen persoonalle ja kokonaiskehitykselle.

"Vanhassa työssä" mennään aina työpaikalle kävelle, autolla tai julkisilla liikennevälineillä. Työ suoritetaan virka-aikana, hyvin ulkoapäin määriteltynä ja tarkkaan ohjeistettuna. Innovatiivisuus tai luovuus on muiden työnkuvaan kuuluvaa, kehittämiseksi nimettyä puuhastelua. Tiimityö ja synerginen yhdessä tekeminen tai sen hyödyntäminen ei ole kovin mietitty tai hyödylliseksi koettu asia.

"Uudessa työssä" työtä voidaan tehdä työpaikan lisäksi kotoa käsin ja yhdessä virtuaalisissa verkostoissa. Tietotekniikan hyödyntämisen kehittämisellä on tälläisissä tehtävissä usein keskeinen rooli. Töihin yhtä hyvin mennään kuin ollaan. Uuden työn tehtävissä työ ei ole pääsääntöisesti aikaan sidottua, vaan sitä voidaan tehdä myös 24/7 periaatteella. Työn tavoitteet ovat abstraktimpia, luovuudella ja uuden löytämisellä ja etsimisellä on huomattava rooli työssä. Ongelmien ratkaisuun tarvitaan muilta oppimista, muiden apua tai jopa tiimityötä.

Miksi tuo vanhan työn tekijä sitten ajattelee kuten tuossa alussa esimerkinomaisesti mainitsi. Vanhan työn tekijälle tietotekniikka ei ole välttämättä kovin mieluinen työväline. Ainakaan se ei ole sähköpostin lisäksi sosiaalinen / yhteydenpidon väline. Sähköpostikin saatetaan kokea lähinnä ylimääräiseksi riesaksi. Tietokonetta käytetään mm. kirjanpitoon, tekstinkäsittelyyn ja jonkin verran tiedonhakuun. Koska työtehtäviin ei kuuluu painetta uudenlaiseen ongelmanratkaisuun tai painetta tuote tai palveluinnovaatioihin, on työtä mahdollista tehdä vielä ositettuna, yhden henkilön työpanokseen perustuvana suorituksena.

Miksi tämä näkyy sitten tietotekniikka ja sosiaalisen median asenteessa. Kaverin, sukulaisen, puolison ja lapsen istuminen tietokoneen vieressä tulee arvioitua omasta viitekehyksestä käsin. Tietokonetta ei nähdä sosiaalisena, ihmisten yhteydenpidon ja inhimillisen toiminnan välineenä. Koska palkkatyöhön ei kuulu kovasti uuden hakemista, arvíoitsija on usein lehtien ja tuttavien varassa uuden teknologian arvioinnissa. Hän ei pyrikään miettimään, miten tietotekniikka voisi hyödyntää minun työsuoritustani, sosiaalisia suhteitani tai arjen sujumista. Vanhan työn tekijä rinnastaa tietokoneen vieressä istumisen television katselemiseen, mikä onkin hänelle tyypillisempi ruutuun katsomisen muoto kuin uuden työn tekijällä.

Sitten tuohon kahvin juomiseen Brysselissä. Kyllähän me puhumme puhelimessa ystävien kanssa "mitähän sitä ostaisi anopille lahjaksi" tai "älytöntä, että tänään työssä taas oli niin kiire". Työpaikalla voidaan naljailla esim. kannattamiemme joukkueiden menestyksestä tai menestyksettömyydestä. Miksi tämä ei olisi uuden työntekijän oikeus myös tietoyhteiskunnassa, kaveriensa ja työkaveriensa sosialisissa suhteissa esim. facebookissa. Vai hämääkö meitä kovasti se, että kaiken maailman keveydet ja toispäiväisyydet - jotka koskevat sekä vanhan että uuden työn tekijät - tulevat dokumentoiduiksi ja näkyväksi näyttöruudulla.

Voi olla, että puheeni ei ole asiasta kovin yleistettävää. Olen kuitenkin edellä kuvaamaani ilmiötä tutkaillut työkaveri, tuttava ja läheispiirissä. Ainakin jotain näyttöä tuohon suuntaa voisi olla ilmassa.

Ps. Itse kyllä myös ihmettelen mm. jälkikasvuni tapaa hoitaa tietotekniikan kautta omia verkostojaan, jotka ovat keskimääräisesti meitä vanhempaa sukupolvea laajemmat. Uskon kuitenkin, näin nuorisoa ammatillisena opettajana laajemminkin katsovana, että hommassa on ihan oma järkensäkin. He ovat se uusi sukupolvi, jolle ei ole enää esim. mitään erillistä sosiaalista tai sitten sosiaalista mediaa niin kuin meillä? Kaikki on sitä yhtä ja samaa yhteistä, yhdessä tekemistä ja olemista.