Aloitin elokuussa ihan omalla "hallinnollisella" päätöksellani ääni- ja videotallenteiden käytön omassa verkko-opetuksessani. Opintokokonaisuuteen orientoivat kaksi videota on ollut tietysti oppimisympäristön katsojamenestys :) (ainakin näin uutuudenviehätyksenä) opiskelijoille. Lisäksi esimerkin voimalla kannustin Ranskan Grenoblesta verkko-opintoja Turun ammattikorkeakouluun tekevää perheenäitiä lähettämään kotiryhmälleen verkkoterveiset ja kertomusta siitä mikä on hänen Tukialus projektinsa syksyllä 2011. Kun opiskelija oli katsonut minun verkkoterveiseni ja Adobe Connect ympäristössä nauhoitetun Optiman ääni- ja videonauhurin käyttöohjeen, tuli oppimisympäristöön opiskelijan videoterveiset saman vuorokauden aikana. Aivan uutta omassa opetuksessani. Asettuu samaan kategoriaan omissa päänavauksissani kuin tuo Video ja Secondlife yhteys Floridan mummujen kanssa.

Opettajan videoiden ja äänitteiden käytössä on monta haastetta ja "oman mukavuustason koettelemusta" ennen uuden toimintatavan vakiintumista. Otan tässä niistä kaksi: tietokoneen äänenhallinta ja uskallus katsoa itseään peiliin.

Tietokoneen äänen hallinta

Uskon aikalailla hallitsevani perusteita tietokoneen "control panelista" ja äänen hallinnasta. Kerron oman esimerkkini, koska se kuvaa hyvin teknologian tuomia haasteita. Olin aikaisemmin pärjännyt kohtuullisen hyvin äänen kanssa mm. Adobe Connect järjestelmän kanssa. Sain onneksi asiaa eilen myös selkeytettyä AC verkkokurssin äänitteitä väsätessäni. Ainakin toistaiseksi. Mutta sitten noista haasteista omassa tietoteknisessä toimintaympäristössäni.

Verkko Soneralta ei ole esteenä. 24 megainen laajakaista riittää kyllä. Millaisia ohjelmallisia haasteita saattaa tulla: uudessa läppärissä on Windows 7, mitä ei ollut aikaisemmassa koneessani. Eli mitenkä siellä hallinnoidaan ääniä? Adobe Connect uusin versio hallinnoi myös ääniä vähän eri tavalla kuin aikaisempi, siis näin käyttäjän ja ikonien näkökulmasta :) Sitten seuravat haasteet: nuo äänen ja videon hallintaan suunnitellut laitteet. Uudessa läppärissäni on integroitu webcam ja minulla on ulkoinen HD tason webcam. Molemmat sisältävät mahdollisuuden äänen talentamiseen. Integroitu webcam käyttää tietty koneen mikkiä ja HD kamera omaansa. Sitten on tuo kuulokemikrofoni. Headsetin ja koneen väliin minun oli pakko asentaa adapterin, jotta nuo kaksi perinteistä pistoketta - punainen ja vihreä - saatiin kytketyksi uuteen koneeseen. Uuden kone nimittäin oletti headsetin aina pelaavan usb portin kautta. No, tuossa adabterissa tuli tietty vielä mukana ulkoinen äänikortti, joka (ajatukseni  "ei tekniikan miehenä") tuskin ainakaan selkeyttää äänen hallintaa. Eli kertauksena. Toimintaympäristössäni on nyt: kaksi äänikorttia, 3 tapaa tallentaa ääntä ja 2. videonsyöttölaitetta. Ääni voidaan myös kaiuttaa kahdesta eri ämyristä: suoraan koneesta tai kuulokkeista. Oon ollut mm. eilen kohtalaisen sekaisin ääniasetusten kanssa: mikä äänilaite on milloinkin päällä ja mikä toimii tietyn videokameran kohdalla. Ristiin toimiminenkin näyttää onnistuvan. Ulkoinen HD kamera, koneen kaiutin ja headsetin mikki - täytenä yllätyksenä ja pyytämättä. No ehkäpä jonain päivänä kaikki toimii koko ajan antamaillani asetuksilla, eikä esim. koneen käynnistys tai ulkoisten laitteiden irrottaminen aloita uutta asetusten tsekkailurumbaa. Todettakoon kuitenkin lopuksi, että webcameran valinnassa ei ole ollut suurempia haasteita koneen tai esim. AC:n  kanssa. Muuten. Harvoin asiat pelottaa, mutta kyllä oon nyt odotellut kauhun sekaisesti tuon "recording" homman toimimista aina kun sitä oon tarvinnut.

Uskallus katsoa itseään peiliin

Toinen haaste on uskallus katsoa itseään peiliin. Videoiden ja äänitteiden tekemisessä tarvitaan todella tuota taitoa. Millainen on ihan oikeasti tapani puhua ja kommunikoida?. Entä mitä on nuo vartalolliseen viestintään liittyvät maneerini ja "kauheuteni". Osaan ja ymmärränkö miten jotain asiaa on hyvä selittää tai pedagogisesti käsitellä. Itse olen nyt huomannut kokevani  aika harvinaisia henkilökohtaisia ulkonäköpaineita harmaantuvien hiuksien kanssa.

Kaikseta huolimatta, äänitteiden ja videoiden tekeminen on todella opettavaista ja hauskaa. Vielä kun ei tarvitsisi välittää tekniikasta ja kaikki pelaisi, äänen laatuun saakka helposti ja automaattisesti.

Odotan aika lailla mielenkiinnolla oman työyhteisöni kehitystä video- ja äänitallenteiden käytön lisääntymisen suhteen. Olen nähnyt ympärilläni suurta epävarmuutta sosiaalisen median hyödyntämisen ja oman kuvan julkaisun suhteen. Kaikki tuo on kuitenkin lasten leikkiä "filmitähdeksi" tai "Mertarannaksi" siirtymisen rinnalla. Harjoittelua ja itsensä häpäiseminin jatkuu akinakin minun kohdallani eteenpäin, askel askeleelta.