Pysähdyin tuossa lukemaan muutamaa aikaisempaa blogitekstiä. Itse asiassa olen pysähtynyt saman ajatuksen ääreen nyt kuukauden aikana useamminkin. Mitähän lukija saa päiväkirjamerkinnästä? Moniko kirjoituksista jää kokonaan ilmaan, niin että lukijan on vaikea löytää punaista lankaa tai kirkasta ajatusta? Ja onko  asialla jotain merkitystä!

Blogi on päiväkirja. Päiväkirjat ovat ymmärtääkseni aina olleet purkautumisen väyliä. Niillä on terapeuttistakin vaikutusta, ilmeisen paljonkin. Aika moni teksti näiden viiden vuoden aikana on irronnut hetken mielijohteesta, jonkun kokemani tapahtuman tai lukemani tekstin perusteella. Päiväkirjamerkinnän kohteena on usein oma mieli, tietysti päiväkirjamerkintöjä tekevät usein poliitikotkin, mikä heillä sitten onkaan siinä työssä päämääränä.

Tuo sana päämäärä pysäyttää. Ei minulla ollut silloin blogia aloittaessanikaan päämäärä. Kerroin vain asiaa lähteväni kokeilemaan, tuossa ensimmäisessä kirjoituksessani 2007. Mutta noihin päämääriin. Ei minulla kyllä tämän verkko-opettaja blogin kanssa ole edelleenkään päämäärää. Toisaalta jokaisen on helppo havaita tekstikategorioista ja teksteistä, mitä prosessoin: verkko-oppimista ja -opettamista,  tietoyhteiskuntaa, tieto- ja viestintätekniikkaa, aikalaisteni suhdetta siihen, tietotekniikan suhdetta työhön ja työssäjaksamiseen ja aina välillä, miten oman sukupolveni käsitys ja kokemus teknologisesta ympäristöstä on niin monin osin erillaista kuin nuorempien sukupolvien.

Vuodatuksen blogin rinnalle on tullut viiden vuoden aikana facebook, siellä oma verkko-opettaja verkostoni ylläpitäminen ja uudet kansalliset verkko-opettajaryhmät. Tapa toimia näissä välineissä on erilainen ja on kovin hyvä, että meille pohtimishaluisille ovat nämä päiväkirjatkin olemassa.

Mutta summa summarum. Olen mitä ajattelen, kirjoitan ja teen. Ja kyllä minä olen edelleen ja ilmeisesti olen jollain tapaa tuo verkko-opettaja elämäni loppuun saakka.  Olen opettaja, joka ajattelee ja kirjoittaa verkossa. Olen opettaja joka ohjaa ja opettaa verkossa. Olen opettaja, joka verkostoituu verkossa. Olen opettaja joka prosessoi avoimesti verkossa ja uskoo, että aina välillä joku saa kirjoittelusta jotain polttoainetta itselleenkin.

Jokainen on mitä on.

Minä olen verkko-opettaja.