Vuonna 2027 olen eläkkeellä. Näillä näkymin, viimeistään. Opetuksen maailma ja verkko-opetus on silloin aivan jotain muuta kuin vuonna 2008. Tässä joitain ajatuksia muutoksesta keväisten pohdintojeni sekä tietokone 7-8/2008 lehden kolumnien kirvoittamina.
1. Opetuksen "kanssaneitejä" ei enää ole 2027? Opetustyölle on käynyt samoin kuin pankin pankkitoimihenkilöille 1990-luvulla. Oppimateriaalit hallinoidaan oppimisympäristöissä ja oppimisen tukea ei haeta enää pääsääntöisesti oppitunneilta opettajilta. Opettajat ovat "oppimisneuvojia" ja palautteen antajia sanan oikeassa merkityksessä (ei enää "H4-Ihan hyvin menee"-tasolla. "Kassaneitiopettajat" ovat pääasiassa jo eläkkeellä ja jos joku on "kansankynttilän" roolia opettajan työltä odottanut, on hän jo vaihtanut alaa tai sitä vaihtamassa.
2. Opetus on siirtynyt ainakin Euroopan tason globaaleille markkinoille. 2000-luvun alun kansainvälistymiskehitys korkeakoulusektorilla on johtanut englanninkielisen opetuksen paisumiseen. Koska eurooppalaisella tasolla tutkintojen vastaavuutta on kehitetty ja sisältöjä on yhdistetty ja tietoyhteiskuntakehitys on Euroopan yhteisön tuella kehittynyt aivan uusiin mittoihin, voidaan opetus järjestää ainakin Euroopan tasolla markkinavoimien ehdoin.
Esimerkiksi uudet EU maat Romania ja Albania tarjoavat opetuksen ohjaus palveluita huomattavasti Suomen opettajien hintatasoa halvemmalla. Albanialainen yliopistolehtori voi ohjata opiskelijaa 6-7 tuntia samoilla kustannuksilla kuin suomalainen lehtori yhden tunnin. Yksittäiset opiskelijat ja opiskelijajärjestöt ovat asiaan tyytyväisiä. Kuitenkin nyt myös suomalaisilla opettajilla on aivan eri lailla aikaa heille kuin vuonna 2008, jolloin vielä energiaa valui hyvin paljon hukkaan maailmanluokan mittapuulla mitattuna olemattoman kokoisen Suomen räpiköidessä tutkimus ja kehitystoiminnan kilpailun oravanpyörässä ja huippuyliopiston rakentamisen tuskassa ja tilanne huomioiden ylimitoitetuissa seiniin ja rakennuksiin kohdistetuissa investoinneissaan.
Myös opetusteknologian suhteen Suomen koulutusjärjestelmä on suurien haasteiden edessä. Uuden teknologian käyttöönotto on hyvin helppoa maissa, joissa uutta tekniikkaa kokeileville yrityksillä on käytössä jo pelkästään miljoonien opiskelijoiden kansalliset "sisämarkkinalaboratoriot". Lisäksi Microsoft on vallannut monopolin lailla oppimisympäristömarkkinat mm. Blackboard ja Moodle oppimisympäristöjen kauppojen ja kopioinnin myötä. Verkko-opetus on kaikille opettajille ja opiskelijoille ainakin jollain teknisellä välineellä helppoa ja kaikkien saavutettavissa.
3. Nuoret ja uudet opiskelijapolvet käsittävät sosiaalisen modernilla tavalla? Vanhemmat opettajat, mutta myös nuorempi opettajapolvi arvostaa vielä sitoutumista ryhmään, työyhteisöön ja toisiin ihmisiin konkreettisten tapaamisten ja nonverbaalisen kommunikaation tukemana. Sen sijaan nuorten verkostot ovat globaaleja, yhteiseen kiinnostukseen perustuvia sekä virtuaali- että perinteisiä yhteisöjä. Nuoret pitävät joidenkin aikuisten tapaa kommunikoida vain paikallisissa lähiyhteisöissä merkkinä kyvyttömyydestä solmia kehittäviä, omaa osaamistaan laajentavia ja uusia näkökulmia tuovia ihmissuhteita eri kulttuureita ja maailmankatsomuksia edustavien "maailmankansalaisten kanssa".
4. Opetus on tuotteistettua, ohjaus yksilöllistä? Opetuksen eli käytännössä oppimateriaalien sisällöt ovat huomattavan standardoituja vuoteen 2008 verrattuna. Näin on vältetty suuri määrä siitä opetustyön ja oppimateriaalien päällekäistä suunnittelua jota tehtiin vielä vuosituhannen alusta. Oppimateriaalit ovat sisältöjen parhaiden asiantuntijoiden suunnittelemia ja niiden rakentaminen on teknisesti yksinkertaista verkko-oppimisympäristöihin jättiharppauksia kehityksessään tehneen informaatio ja viestintäteknologian avulla.
Opiskelijan ohjaustoiminta on tarvelähtöistä. Huiput pärjäävät itsenäisemmin, eikä aikaa käytetä enää heidän kanssaan "hengailuun" kuten vuosisadan alussa. Sen sijaan erilaisilla motivoinnin, tuen ja oppimisen ohjauksen menetelmin varmistetaan kaikkien opiskelijoiden valmistuminen korkeakouluista ja tätä kautta yksilöllinen kilpailukyky ja kilpailijoiden määrä eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Myös tämän asian suhteen opiskelijoilta saadaan aikaisempaa parempaa palautetta.
Lopuksi. Tässä siis joitain hajanaisia ja auringon (nyt sateen) pehmittämiä kesäisiä skenaarion poikasia, ehkä sekä optimistisia että pessimistisiä ajatuksia tulevaisuuden oppimisen maailmasta. En kuitenkaan väitä, että olisin itse jotenkin kypsä tuohon muutokseen (esim. vieraskielinen opetus on ja olisi minulle yksi erityinen haaste). Olen kuitenkin vakuuttunut, että edellä kuvattu on monin osin edessämme. Voipi olla, että nopeamminkin kuin tuona jo vanhuuseläkkeelle jäävän, jääneen tai haaveilevan (mikäli tulevaisuuden Sailakset näin päättäisivät) lehtorin armon vuonna 2027?
Kommentit