En yleensä ole sellainen tekniikkafriikki, joka hankkii uutta teknologiaa: tietokoneita, puhelimia tai autoja ensimmäisten pilottikäyttäjien joukossa. Kevättalvella 2010 kuitenkin päätin toisin. Päätin hankkia Applen iPadin heti kun se tulisi Suomessa markkinoille. Tiesin jo etukäteen, että kyseinen laite ei ole vielä hintatasoltaan kaikkien ulottuvilla. Tiesin, että laite ei monissa asioissa korvaa esim. läppäriä. Ja mikä selvintä, tiesin että laite ja sen valmistaja jakaa ihmisiä mystisellä tavalla kahteen leiriin.

Minulle Apple oli laitteena vanha tuttavuus. Aloitin tietokoneiden käyttöurani omalla pöydällä Apple Machintosh Classicin kanssa 1990. Sen jälkeen ostin ensimmäisen läppärini joskus 1994-1995 paikkeilla ja PC aikaan siirryin vasta joskus 1996-1997 paikkeilla. Olen huvittuneena seurannut viime vuodet sitä Applen uudelleen nousua iBook, iPod ja iPhone tuotteiden kautta. Uusi minua noin 10-15 vuotta nuorempi sukupolvi (no, osa teistä vanhemmistakin) on löytänyt Maccin. Apple tuli takaisin.

Itseäni ei Applen "PC" ole toden teolla kiinnostanut. Samoin Applen iPhone on jäänyt hankintalistalta. En voi väittää etteikö syynä olisi ollut myös hinta. Oikeasti hankinnat ovat kuitenkin jääneet tekemättä, koska omassa elämässäni sekä kotona että työssä en ole löytänyt hankinnoille lisäarvoa Dellini tai Nokialaiseni korvaajina.

iPadilla oli mielessäni välineenä ja lisäarvon tuottajana aivan uusi paikka. Kerron noista lisäarvoista ja käyttökokemuksistani vajaan kuukauden käytön jälkeen pian. Sitä ennen kuitenkin kerron näin yhteiskuntatieteilijänä maailmaa katselevan sosiaalipsykologisen kokemukseni uudesta laitteesta ja sen omistamisesta hankkijan näkökulmasta.

En enää ihmettele mikä saa miehiä hankkimaan tuliteriä ja kalliita autoja, nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä kiiltävän ja aikas kalliinkin moottoripyörän tai naisia uusia, kauniita ja kalliita vaatteita tai vaikkapa laukkujakin. Minkään palvelun hankkiminen itselleni (esim. etelänmatkan ostaminen) tai minkään ei aineellisen pääoman hankkiminen (tutkinto) ei saa mitä ilmeisemminkään koskaan samaa huomiota kuin uusi TAVARA tai TUOTE. Tavaraa pääsee jokainen hypistelemään, se on tossa silmien edessä, sitä voi koskea, sitä voi siirtää toisten silmien eteen, siitä voi ottaa kuvan, siitä on kuvia (huom. TV:stä tuttu sloganinkin koskee yleensä tavaraa). Uusi ja erillainen globaali tavara on ehkä rahaakin helpommin ymmärrettävä "valuutta" ihmisellä. Palvelusta tai aineettomasta pääomasta ja sen tärkeydestä, arvosta tai ainutlaatuisuudesta ei ota selvää tai sitä pysty samalla tavalla mittaamaan "pirukaan". Uuden tavaran omistaja ja hankkija saa huomiota. "Ai sulla on toi", "ai sä oot hankkinut","säkin oot hankkinut", "mikä ihme toi on". Tai sitten jos laitetta esittelee, voi saada kahdenlaisia kommentteja "vau" tai vähätteleviä "Juhan lelu". Tosi asia kuitenkin lienee, että ilman leikkivää, uteliasta, innostuvaa ihmistä, meillä vieläkin kokattaisiin leiritulella, syötäisiin puukupeista ja pestäisiin likaiset vaatteet avannossa. Eläköön siis me tietotekniikalla leikkijät.

No nyt sitten asiaan. Mitä iPad tuntuu tuottavan? Mitä ongelmia se ratkoo? Millaista uutta tuo uusi käyttöliittymä ja tapa päästä kiinni tietoon?

Seuraavassa joitain kokemuksiani joita täydennän täällä vielä teksiin tai sitten kommentein. Olisi mukava kuulla muidenkin kokemana hyödyistä lisää.

Plussaa ja uutta:

1. Akun kesto pesee läppärin mobiililaitteena mennen tullen? Työpaikalla kokouksiin ja opiskelijoiden ohjaustilanteisiin vieraisiin luokka ja kokoustiloihin voi yleensä mennä aika huoletta ilman mitään latausarsenaalia. Ja jos sitä tarvitaan, latausjohtokin on kevyttä sarjaa (vähän pidempi johto tarvinnee hankkia) läppärien johto+mötikkä yhdistelmien rinnalla
2. Näytön kirkkaus tekee hämässä lukemisen mahdolliseksi. Esim. joskus työmatkalla luppoaikana autossa surffaus on tämän vuoksi miellyttävää
3. Näppäimettömyys tekee käyttöliittymänä ihmisten kanssa kommunioidessa  koneen läsnäolo korostamattoman tunnelman. Ainakin itse koen näen. On iso ero avata läppärin näyttö pystyy keskustelijan ja itseni välille ja kirjoitella kädet sen takana kuin jutustelu ja "sormitietokoneen" näpälöinti
4. "Sormitietokone" jotenkin sopii vielä paremmin avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta korostavaan tietoyhteiskunta 2010 vaiheeseen kun muut laitteet. More Public Window :)
5. Kone aukeaa ja on käyttövalmis aina nopeasti läppäriin verrattuna. Internetissä olemisen ja menemisen raja murenee. Siellä voidaan olla koko ajan tai piipahtaa nopeastikin. Meneminen ei ole enää mikää erityinen operaatio
6. Sähköpostin lukeminen ja kalenterin ylläpito todella vaivatonta. Keskustelee työpaikan Outlookin kanssa idioottivarmasti. No tämä on kyllä aika uhkakin näkökulmasta - "aina töissä
7. Löysin Skypenkin iPadiin eilen. Voisiko tämä olla esim. opiskelijaohjauksen näkökulmasta kehiteltävä asia. Mobiilit vastaanottoajat (Äänen laatu ei kyllä ollut ihan Adsl verkon tasoa gsm yhteydellä :( )
8. Opiskelun näkökulmasta mahdollistaa tulevaisuudessa joustavan "Blended Learning -maailman" kouluoppimisympäristössäkin. Tämänkaltaisten laitteiden yleistyessä sähköisen oppimateriaalin hyödyntäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa numero (kts. kohta 3.). Siirtyminen luennolta aitoon ja tuottavaan ryhmätyöhön ja itsenäiseen tiedonhankintaan tapahtuu joustavasti. Ja myös päinvastoin. Tää on tulevien vuosien huippujuttua ja arkea :)
9. No tietty tuo lukulaiteominaisuus: Pdf liittymä pelaa läppäriä jouhevammin. Esim. julkaisun kuvioiden katsominen ja suurentaminen käy sormituntumalla helposti.
10. Laite on lukulaitteena hyödynnettävissä ihan hyvin myös sängyssä. Asiaa vähätellään mm. lehdissä. Menkääpä kuitenkin iPadin kanssa kirjahyllynne vieren ja tehkääpä vertailua. Tuskinpa siellä jokainen kirja on painoltaa iPadin "pesevän" Vareksen pokkarin luokkaa.

No tässäpä noita tällä kertaa. Minulta.