Olen täällä pohtinut tuossa aina välillä tuota kiireen anatomiaa. Koska tuo kiirepuhe tuntuu koko ajan jatkuvan ja joka paikassa, on nyt pakko jatkaa. Erityisesti pohtimaan sai mm. Facebook ryhmä vähemmän ja hitaammin.
Onko kiireeseen ainoa vaihtoehto hidastaminen ja vähentäminen. Enpä usko! Fabebook ryhmässä ollaan jotenkin kriittisiä myös seuraavia tavoitteita kohtaa: tehokkuus, tuottavuus ja ulospäinsuuntautuneisuus. Hidastaminen ja vähentäminen ovat myös joskus paikallaan. Esim. omalla kohdallani loman jo melkein alkaessa. Koneen kierrosten hidastamiseksi pitää tehdä töitä. Seuraavassa pohdinkin taas aivan omista arkisista lähtökohdistani tehokkuutta, tuottavuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta.
Tehokkuus on ilmeisestikin aikaasaavuuttaa. Tehokas ihminen on päämäärätietoinen, käyttää aikaansa järkevästi. Tuskin tehokas ihminen kovin paljon jää miettimään mitä kiireelle voisi tehdä. Sen sijaan hän tekee kiireellään koko ajan jotain.
Tuottavuus. Tehokas ihminen on mitä ilmeisesti myös tuottava. Hän saa aikaiseksi kolme kahden sijaan, ehtii sekä harrastaa että tehdä työtä. Jos tehokas ja tuottava ihminen saa leivottua niin paljon pullaa ettei oma maha enää siihen riitä, voi hänestä olla hyötyä myös monelle kanssakulkijalle, joka ei syystä tai toisesta saa, ehdi, osaa tai pysty ottamaan omasta "koneestaan niin paljoa irti". Esim. vaikka Jorma Ollila saakin erittäin suuret - ehkä kohtuuttoman suuretkin - tulot, ovat hänen veronsakin myös miljoonaluokkaa. Yhden miljoonan verosummalla rahoitetaan mm. n. 2400 opiskelijan kuukauden opintotuki.
Entä sitten ominaisuus ulospäinsuuntautuneisuus. Joka paikassa työelämässä korostetaan nykyaikana verkostoitumista ja ihmissuhdetaitoja. Meidän tulee olla valppaina jatkuvalle muutokselle, havainnoida ympäristön ja asiakkaiden muuttuviin tarpeita. Ja erityisesti reagoida niihin.
Itse asiassa mitä tarkoitetaan sanalla ulospäinsuuntautuneisuus. Se lienee luottamusta toiseen ihmiseen, uteliaisuutta uutta kohtaan, sosiaalisuutta ja omien tarpeiden ilmaisemista. Eli voiko kyseessä ollaan todellakaan asia, jonka suhteen pitäisi kulkea sisäänpäinsuuntautuvaan suuntaan.
Tiedän, että tässä kohtaa taas yksinkertaistan asioita. Mutta en todellakaan itse halua ajatella, että tehokkuus, tuottavuus ja ulospäinsuuntautuneisuus olisivat jotenkin asioita joita vastaa hidastaminen ja vähentäminen olis ratkaisu.
Meillä on lukemattomia asioita joiden hoidossa ja suhteen meidän on oltava tehokkaampia, tuottavampia ja ulospäinsuuntautuneempia: Ilmastonmuutos, ympäristökysymykset, terveysongelmat, maailman lapsikuolleisuus, ihmisten välinen väkivalta, sodat, työllisyyden lisääminen, tasa-arvo, oikeudenmukaisuuskysymykset, jne.
Meillä kaikilla on omat tehottomuutemme ja tuottavuuteen liittyvät haasteemme. Aina on myös esim. minua ulospäin suuntautuneempia ihmisiä. Mielestäni kiireelle on tehtävä jotain muuta kuin vannottava hidastamisen ja vähentämisen nimeen.
Tehkäämme oikeita asioita, oikeassa järjestyksessä ja oikeilla ihmisillä.
Ps. Tähän ikään päästyään sitä kyllä tajuaa, että kyllä se kiirekin loppuu. Loppumisen hetkestä monet myös sanovat, että mitä sitä täällä turhaan huhkimaan ja mammonaa keräämään. Ei niitä kukaan mukaan saa. Ajatus lienee loppupeleissä kuitenkin aika itsekäskin. Minulla on esim. kaksi lasta.
Vielä viikon innostuneena, motivoituneena ja ikävä kyllä vähän kiireisenäkin opettajatyön kevättä lopetteleva :-). Ja hei, minä en ole ainakaan niin tärkeä kaikesta härdellistä ja mukamas erinomaisuuksistani huolimatta, ettenkö laiittaisi työkännykkääni reilusti kiinni sekä sähköpostiagenttiini lomaterveyhdystä. Tehdään se kaikki.
Kiire ja työt ei kuulu lomalle.
Kommentit